6.8.1993

Kanne Vaasan raastuvanoikeudessa

A on Oy Risk Consult Ab:lle 15.3.1991 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 1.2.1988 alkaen ollut yhtiössä työssä vakuutuskonsulttina toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nojalla. Hänen palkakseen oli sovittu 15 750 markkaa kuukaudessa.

Yhtiön hallituksen 7.1.1991 pidetyssä kokouksessa oli A:n työsuhde purettu. A:ta oli kielletty toimimasta yhtiön lukuun ja hänen pääsynsä yhtiön toimitiloihin oli estetty ottamalla toimitilojen avaimet pois. Työsuhteen purkamiselle ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:n mukaisia edellytyksiä.

A:n palkka oli kesäkuusta 1989 alkaen alentunut siten, että lokakuusta 1990 alkaen hänelle ei ollut maksettu lainkaan palkkaa. A ei ollut sopinut yhtiön kanssa palkkansa alentamisesta, joten yhtiö oli yksipuolisesti huonontanut hänen työsuhteensa ehtoja. Sovitun ja maksetun palkan erotus oli ollut 122 750 markkaa.

A ei ollut myöskään pitänyt vuosilomaansa, joten hänen tuli saada vuosilomakorvausta yhdeksältä kuukaudelta laskettuna 715,90 markan päiväpalkan mukaan 14 532,80 markkaa. Yhtiö oli maksanut tästä määrästä jälkeenpäin 9 070 markkaa.

Koska A:n työsuhde oli lainvastaisesti purettu, hänellä oli oikeus työsopimuslain ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain perusteella korvaukseen. A oli 6.5.1991 saanut uuden työpaikan, joten hänen vahinkonsa työsopimuksen purkamisen johdosta rajoittui neljän kuukauden palkkaan eli 63 000 markkaan.

Koska työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus oli työsuhteen päättyessä viivästynyt, A:lla oli oikeus odotusajan palkkaan.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle 1) maksamatonta palkkaa 122 750, 2) maksamatonta vuosilomakorvausta 5 462,40, 3) odotusajan palkkaa 4 295,40 ja 4) korvaukseksi perusteettomasta työsuhteen purkamisesta 63 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on vastustanut kannetta ja lausunut muun muassa, että A ei ollut ollut työsuhteessa yhtiöön. A omisti yhtiön osakkeita ja hän oli ollut yhtiön hallituksen varajäsenenä mukana päättämässä yhtiön asioista. A:n asema ja työtehtävät yhtiössä olivat olleet itsenäisiä eikä hän ollut toiminut yhtiön johdon ja valvonnan alaisena. A oli ollut myös mukana päättämässä siitä, että hänelle maksettiin ensimmäisen työskentelyvuoden jälkeen palkka tulospalkkausjärjestelmän mukaisesti. A:lle oli maksettu palkkaa huomattavasti enemmän kuin hänelle työtulosten perusteella olisi kuulunut.

Raastuvanoikeuden päätös 20.9.1991

Raastuvanoikeus, joka oli 12.4.1991 myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti 16.1.1991 alkaen korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen asianajaja X:n, on lausunut, että A oli 1.2.1988 tullut yhtiön osakkaaksi, hallituksen varajäseneksi ja konsultiksi samoilla palkkaehdoilla kuin yhtiön muu henkilöstö. Sopimussuhteen alkaessa A:lle oli ilmoitettu palkkauksen ja kulukorvausten perustuvan kokonaan konsultin henkilökohtaiseen tulosvastuuseen. A:n samoin kuin muun henkilöstön suhde perustui yhtiön konsultille antamaan itsenäiseen toimivaltuuteen. Tästä suhteesta puuttui esimerkiksi työsuhteeseen kuuluva työnantajan oikeus määrätä tehtävä, tavoitteet ja suorittaa työnjohto sekä valvonta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on katsoen, ettei A ollut ollut työsopimuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työsuhteessa yhtiöön, hylännyt kanteen näyttämättömänä ja perusteettomana sekä velvoittanut A:n suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 15 000 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 23.6.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A on valittamalla saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että A oli ostanut hänelle suunnatulla osakeannilla viisi yhtiön 40 osakkeesta. A oli myös valittu yhtiön hallituksen varajäseneksi. Yhtiön hallituksen 7.1.1988 pidetyssä kokouksessa oli vahvistettu hänen työsuhde-ehtonsa niin, että hänet oli otettu yhtiön Vaasan konttoriin työhön vakuutuskonsultiksi ja hänen palkkansa ajalla 1.2.1988 - 31.1.1989 oli ollut keskimäärin 15 750 markkaa kuukaudessa. Kun hän oli saanut autoedun, hänen rahapalkkansa oli alentunut 2 000 markalla kuukaudessa. A oli ollut yhtiössä työssä 4.1.1991 saakka, mutta 31.1.1989 jälkeiseltä ajalta hänen palkkausperusteensa olivat riitaiset.

A:n työtehtäviä ei ollut täsmennetty, mutta jutussa ilmikäyneestä voitiin päätellä, että hänen tehtäviinsä oli kuulunut asiakkailta hankittavat heidän vakuutusjärjestelyihinsä liittyvät erilaiset toimeksiannot. A oli myös tehnyt toimeksiantoihin liittyviä atk-sovelluksia ja avustanut yhtiön Vaasan konttorin muita toimihenkilöitä. A:n työtulosta ja asiakasmäärien kehitystä oli yhtiön toimesta tarkasti seurattu.

Harkitessaan sitä seikkaa, oliko A ollut työsuhteessa yhtiöön vai ei, hovioikeus oli ottanut huomioon seuraavaa: Yhtiön pääosakkaan C:n ja A:n 12.11.1986 allekirjoittamassa sopimuksessa, jossa oli ennakoitu A:n tulemista mukaan yhtiön toimintaan, oli luonnehdittu yhtiön ja A:n sopimussuhdetta yhtiöön työ- ja omistussuhteeksi. Yhtiön hallituksen 7.1.1988 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan oli kirjattu A:n työsuhde-ehdot eikä kirjaamisessa ollut mitään viitteitä siitä, että A toimisi yhtiössä itsenäisenä yrittäjänä. Pöytäkirjaan oli merkitty A:n työn aloittamisajankohta, toimipaikka ja palkkaus autoetuineen ajalle 1.2.1988 - 31.1.1989. A:n työn tekeminen oli edellyttänyt hänen henkilökohtaista työpanostaan yhtiössä ja hän oli ollut säännöllisesti työssä yhtiön Vaasan konttorissa. Yhtiön oikeus johtaa ja valvoa A.n työtä oli toteutunut niin, että yhtiö oli seurannut A:n laskutuksen ja asiakasmäärien kehitystä, minkä määrien huonosta kehityksestä A:ta oli yhtiön taholta useasti huomautettukin. Työnantajan oikeutta johtaa ja valvoa A:n työtä oli käyttänyt yhtiön hallitus, jonka puheenjohtajana oli toiminut C. C:n perheenjäsenillä oli ollut omistuksessaan yli puolet yhtiön osakkeista. Näin ollen A ainoastaan viiden osakkeen omistajana ja yhtiön hallituksen varajäsenenä ei ollut päässyt määräävällä tavalla vaikuttamaan yhtiön hallituksen päätöksiin.

Edellä olevilla perusteilla hovioikeus on katsonut, että A oli yhtiön kanssa tehdyn sopimuksen nojalla tehnyt työtä yhtiölle vakuutuskonsulttina yhtiön johdon ja valvonnan alaisena eli siis yhtiöön työsuhteessa olevana työntekijänä.

A:n palkkauksesta 31.1.1989 saakka oli yhtiön hallituksen 7.1.1988 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmenevällä tavalla sovittu siten, että se oli keskimäärin 15 750 markkaa kuukaudessa. Yhtiön hallituksen kokouksessa 11.10.1988, jossa myös A jutussa kuullun todistajan kertomuksen mukaan oli ollut läsnä, oli käyty läpi yhtiön henkilökunnalle suunnitellun peruspalkan määräytymisen perusteita. Kokouksessa oli yksimielisesti hyväksytty muun muassa yhtiön konsulttien palkkauksen sitominen henkilökohtaisten ja yhteisten konsulttisopimusten laskutusarvoon tietyn laskukaavan mukaisesti. Kun A:n palkkauksesta oli 31.1.1989 saakka sovittu aikaisemmin, oli hänen osaltaan uusi palkkausjärjestely otettu käyttöön 1.2.1989. Yhtiön hallituksen kokouksessa 29.9.1989, jossa myös A oli ollut mukana, oli sovittu, että peruspalkan määräytymisessä noudatettiin entistä käytäntöä eli C:n laatimaa taulukkoa, jonka mukaan palkka perustui konsulttien osalta omaan laskutusarvoon tietyltä ennalta määrätyltä ajanjaksolta.

Edellä mainittujen palkkausperusteiden soveltaminen oli A:n osalta johtanut siihen, että hänen kuukausipalkkansa oli kesäkuusta 1989 alkaen alentunut ja ettei hänelle enää 1.10.1990 jälkeen ollut maksettu rahapalkkaa.

A ei ollut ennen kuin kirjeellään 16.10.1990 ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt palkkausjärjestelmää. Kun yhtiön hallituksen päätös 11.10.1988 oli tehty yksimielisesti ja kun A ei ollut ennen kuin 16.10.1990 reagoinut palkkaustavan muutokseen, hovioikeus on katsonut, että A oli suostunut siihen, että hänen palkkauksensa määräytyi yhtiössä käytössä olleen tulospalkkausjärjestelmän mukaisesti. A ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi työsuhteen kestäessä noudatetun palkkausjärjestelmän perusteella jäänyt yhtiöltä maksamattomia palkkasaatavia.

Yhtiön hallituksen 7.1.1991 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta ilmeni, että A:n työsuhde oli 4.1.1991 pidetyssä henkilöstöpalaverissa purettu sillä perusteella, että hän ei ollut päässyt yhtiön johdon hänelle asettamiin tulostavoitteisiin konsulttipalvelujen myynnissä. Yhtiön kirjanpidon mukaan A:n henkilökohtainen osuus yhtiön tuotoista koko hänen työssäoloajaltaan oli 135 400 markkaa ja muiden toimihenkilöiden kanssa jaetut tuotot 556 702 markkaa eli yhteensä 692 102 markkaa. Verrattuna yhtiön muiden vakuutuskonsulttien saavuttamaan tulokseen A:n tulos oli jäänyt huomattavasti niiden alapuolelle. Edelleen oli C:n lausuntojen perusteella selvitetty, että A:n kanssa oli useasti keskusteltu A:n myyntiponnistusten lisäämistarpeesta.

Tämän vuoksi hovioikeus on katsonut, että yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu A:sta johtunut erityisen painava syy työsuhteen irtisanomiseen. Työsuhteen purkamiselle ei sen sijaan ollut näytetty olleen työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä.

A:lla oli työsopimuslain 45 §:n (320/70) nojalla oikeus saada palkkansa, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin työsopimusta irtisanottaessa. A:n työsuhteen irtisanomisaika olisi ollut kaksi kuukautta, joten hänellä oli oikeus saada palkkansa kahdelta kuukaudelta. Yhtiön kirjanpitoaineiston mukaan A:lle oli vuodelta 1990 maksettu rahapalkkaa yhteensä 83 940 markkaa eli hänen keskimääräinen rahassa maksettava kuukausipalkkansa oli ollut 6 995 markkaa. A:lla oli oikeus saada irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 13 990 markkaa.

A:lla oli myös oikeus irtisanomisajan palkalle laskettavaan lomakorvaukseen. Kun hänen työsuhteensa oli kestänyt enemmän kuin vuoden, oli hänellä oikeus lomakorvaukseen viideltä päivältä laskettuna keskimääräisen päiväpalkan 279,80 markan mukaan eli 1 399 markan määräiseen korvaukseen.

Kun A:n työsuhteen päättyessä irtisanomisajan palkka ja sille laskettava lomakorvaus olivat olleet maksamatta, oli hänellä myös oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä laskettuna keskimääräisen päiväpalkan mukaan eli 1 678,80 markan määräiseen korvaukseen.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 13 990 markkaa, sille laskettavana lomakorvauksena 1 399 markkaa ja odotusajan palkkana 1 678 markkaa 80 penniä, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 15.3.1991 lukien. A on vapautettu velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikuluja raastuvanoikeudessa.

Valtion varoista on suoritettu X:lle palkkioksi A:n avustajantehtävästä hovioikeudessa 1 500 markkaa, mikä määrä on jäänyt valtion vahingoksi.

Perustelut

A on ollut yksi yhtiön kolmesta vakuutuskonsultista. Yhtiön saamat tuotot ovat olleet asiakkailta erilaisista toimeksiannoista tulevia palkkioita. Hovioikeuden tuomiossa selostettu A:n tulos työsuhteen koko kestoajalta on ollut huono. Tulos ei ole työsuhteen kestäessä suoritetusta seurannasta ja A:n kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta parantunut. Tällä perusteella yhtiöllä on ollut A:sta riippuvista syistä työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Vaatiessaan yhtiön velvoittamista suorittamaan maksamatonta palkkaa A on vedonnut siihen, että hänen palkakseen oli sovittu 15 750 markkaa kuukaudessa ja ettei yhtiö ollut maksanut hänelle lainkaan palkkaa ajalta 1.10.1990 - 7.1.1991. A:n palkaksi on työsuhteen alkaessa sovittu vuoden ajaksi kuukausipalkka, jonka tuli olla keskimäärin mainitut 15 750 markkaa. Yhtiön palveluksessa oleville muille konsulteille on 1.10.1988 alkaen maksettu palkkaa hovioikeuden tuomiossa mainitulla tavalla konsultin hankkimien konsulttisopimusten laskutusarvon perusteella. Tästä palkan määräytymisperusteesta on myös A:n osalta sovittu yhtiön hallituksen 11.10.1988 pidetyssä kokouksessa, jossa A on ollut läsnä. A:lle 1.2.1989 alkaen maksettu palkka on määräytynyt tuloksesta riippuvan perusteen mukaisesti. A on sittemmin, paitsi hovioikeuden mainitsemassa kirjeessä 16.10.1990, myös yhtiön hallituksen kokouksessa 14.12.1989 vastustanut sovellettua palkan määräytymistapaa.

Mainituilla perusteilla on kuitenkin näytetty yhtiön ja A:n sopineen hänen palkkansa määräytymisperusteesta siten, että se on ollut kerrotulla tavalla riippuvainen hänen saavuttamastaan tuloksesta.

Työsuhteeseen kuuluu, niin kuin työsopimuslain 1 §:n 1 momentista ilmenee, että työtä tehdään palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Sopiessaan palkkansa määräytymisperusteesta A ei ole tarkoittanut, että hän tekisi työtä saamatta lainkaan palkkaa. Tämän vuoksi yhtiö on velvollinen korvaamaan A:n yhtiön hyväksi suorittaman työn siitä huolimatta, että sovitun tuloksesta riippuvan palkan määräytymisperusteen mukaan A:lle ei olisi tullut 1.10.1990 lukien lainkaan rahapalkkaa.

Yhtiössä on sovittu palkan määräytymisestä vuosittain lokakuusta alkaen seuraavan vuoden ajaksi. A:lle kuukausittain maksetun rahapalkan määrä on vaihdellut. Syyskuun lopussa 1990 päättyneen kauden alin sovitun palkkausjärjestelmän mukainen A:n kuukausipalkka olisi ollut 4 000 markkaa, mutta tällöin A:lle on maksettu erikoisjärjestelyin lisää palkkaa maalis-elokuulta 1990. Selvitystä puuttuu siitä, että sanottua lisäpalkkaa olisi pidettävä yhtiön hyväksi 1.10.1990 alkaen suoritettavan palkan ennakkona. Muun palkanmääräytymisperusteen puuttuessa Korkein oikeus arvioi autoedun lisäksi tulevaksi kohtuulliseksi kuukausivastikkeeksi, johon perustuen yhtiön on suoritettava A:lle saamatta jäänyttä palkkaa ja lomakorvausta, 5 000 markkaa.

A on näin ollen oikeutettu saamaan ajalta 1.10.1990 - 7.1.1991 palkkaa 16 250 markkaa ja lomakorvausta kolmelta kuukaudelta 1 600 markkaa.

Hovioikeuden tuomio jää irtisanomisajan palkan ja sille lasketun lomakorvauksen sekä odotusajan palkan osalta pysyväksi.

Yhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa. Näin ollen yhtiön on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin nojalla korvattava valtiolle sen varoista maksettavaksi määrätty avustajanpalkkio.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavalla tavalla:

Oy Risk Consult Ab velvoitetaan suorittamaan A:lle ajalta 1.10.1990 - 7.1.1991 maksamatta jääneenä palkkana 16 250 markkaa ja lomakorvauksena kolmelta kuukaudelta 1 600 markkaa hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen. Yhtiön maksettavaksi jäävät tämän lisäksi hovioikeuden tuomiossa mainitut irtisanomisajan palkka 13 990 markkaa, sille laskettu lomakorvaus 1 399 markkaa ja odotusajan palkka 1 678,80 markkaa korkoineen. Yhtiön on siten suoritettava A:lle hovioikeuden tuomiossa mainittujen määrien asemesta yhteensä 34 917,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.3.1991 lukien.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markkaa, mikä määrä Oy Risk Consult Ab velvoitetaan korvaamaan valtiolle.